MA | TI | KE | TO | PE | LA | SU |
---|---|---|---|---|---|---|
1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | |
7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 | 22 | 23 | 24 | 25 | 26 | 27 | 28 | 29 | 30 | 31 |
"Sillä kuka olen, ei täällä ole merkitystä. Sillä mitä olen tehnyt, ei ole merkitystä.
Jokainen meistä on syyllistynyt johonkin. Meistä on tullut kelvottomia kansalaisia, epätoivottuja rikkakasveja tähän onnellisen kansan puutarhaan.
Sillä hetkellä kun minut tuotiin tänne, katosin muulta maailmalta. Mutta minä hengitän yhä, olen edelleen olemassa. Minä haluan olla olemassa.
Täältä pääsee pois vain kahta tietä. Joko pakenen tai kuolen.
Kolmas tie vie leirille tai kaivokseen, joka tarkoittaa hidasta ja tuskaista kuolemaa.
Minulla on vielä syy elää, syy toivoa, syy päästä pois täältä. Ja sen minä aion tehdä.
Minä olen tieni valinnut.”
Pohjolan tuho-larppi saa jatkoa, kun toinen osa pelataan syyskuussa Leppävirralla, Kuopion kupeessa. Kyseessä on itsenäinen jatko-osa, joten uudet pelaajat ovat myös tervetulleita mukaan!
Peli sijoittuu dystopiseen, totalitääriseen Suomeen, jossa kansalaisten asema ja arvo riippuu siitä, sopivatko he yhteiskunnan normeihin ja onko heistä hyötyä yhteiskunnalle tai ovatko he väleissä oikeiden ihmisten kanssa. Tässä pelissä kelvottomat kansalaiset on kerätty kokoamiskeskukseen, jossa heidät arvioidaan ja päätetään minne heidän matkansa jatkuu, pakkotyöhön vai nimettömään hautaan. Arvioinnin ohella heiltä murskataan oma tahto ja vähäinenkin toivo valoisasta tulevaisuudesta.
Pelin yhteiskunnassa on rajua syrjintää ja eriarvoisuutta, jotka perustuvat valtaapitävien määrittelemiin normeihin. Kelvottomat tulevat kokemaan mielivaltaista ja epäinhimillistä kohtelua, koska heillä ei enää ole minkäänlaista ihmisarvoa, he ovat vain numeroita viranomaisten papereissa. Pelin teemat ja tilanteet tulevat siis olemaan rankkoja, sisältäen ingame-väkivaltaa ja teloituksia.
Peli rakentuu ihmisten ja heidän kohtaloidensa ympärille. Millaisia selviytymisstrategioita ihminen kehittää äärimmäisessä tilanteessa, kun totalitäärisen valtion koneisto päättää hänen elämästään tai kuolemastaan? Yhdistääkö yhteinen kohtalo, millaisia sosiaalisia suhteita kurjuudessa ja kuoleman lähestyessä luodaan? Liittoutuminen vai petturuus? Mikä pitää yllä toivoa pelastumisesta vai onko se turhaa?
Toisaalta, millä perusteella päättää toisen kohtalosta? Kuka ansaitsee elää ja kuka kuolla?