MA | TI | KE | TO | PE | LA | SU |
---|---|---|---|---|---|---|
1 | 2 | 3 | 4 | 5 | ||
6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 | 22 | 23 | 24 | 25 | 26 | 27 | 28 | 29 |
Huoneesta kuului tasaista sairaalakoneen tuottamaa ääntä. Oli hiljaista. Oli tyyntä. Niin monta vuosikymmentä oli mennyt elämän heittelehtiessä. Nyt kun se vihdoin oli ohi, oli vain hiljaista. Tuon hiljaisuuden alla oli alavireinen tunne. Elämä oli kulkenut eteenpäin ja nyt jäljellä oli tyhjyys. Elämällä ei ollut enää suuria päämääriä. Elämästä oli tullut tasaista. Miten käyttää viimeiset tunnit elämästä? Miten löytää onni hetkistä, kun elämä ei tuntunut tarjoavan muuta kuin tasaisuutta?
Aika oli päättymässä. Vanhus oli päästetty kotiin. Sairaalahoidot oli lopetettu. Hänen viimeinen hetkensä. Tänä viikonloppuna, omassa kodissaan. Perheensä kanssa. Tunnit. Tunnit, joita niin kovin peloissaan oli odotettu. Ne olivat nyt täällä. Kellon ääni, sydämenlyönti. Hiljaiset mielet. Aika oli tehnyt tehtävänsä. Se oli antanut ja ottanut. Hengitys, vapaus. sitä ei voinut kuin odottaa.
Jäljellä oli vain yksi kysymys.
Oliko vihdoin aika sovittaa ja sopia?
Vain Perheeni Vuoksi -pelisarjan kaatajais- ja epilogiviikonloppu. Perjantaina pidetään esipelejä, joissa pelataan pelimaailman aikajanaa eteenpäin 15-20 vuotta. Lauantaina pelataan pidempi epilogipeli pelisarjalle, jossa hyvästellään hahmot ja kuljetetaan ensimmäisessä osassa aloitettua elämänkaari loppuun. Viikonloppu on tiivistunnelmainen ja hattua nostava lopetus. Epiilogipelin jälkeen on pelisarjan strukturoitu purku sekä pelisarjan että hahmojen. Peli on kutsupeli.